Suoraan sisältöön
Kirjoituksessamme valotamme asukkaan äänellä sitä, miten Savonlinnan alueella sosiaalisesti, taloudellisesti tai terveytensä puolesta heikommassa asemassa olevat ihmiset taustoittavat tilannettaan ja miten he ovat kokevat lisääntyneen osallisuuden vaikutuksia omaan hyvinvointiin.

Julkaistu 02.10.2020

Asukkaan ääni heikompiosaisuudesta ja osallisuudesta

Kirjoituksessamme valotamme asukkaan äänellä sitä, miten Savonlinnan alueella sosiaalisesti, taloudellisesti tai terveytensä puolesta heikommassa asemassa olevat ihmiset taustoittavat tilannettaan ja miten he ovat kokevat lisääntyneen osallisuuden vaikutuksia omaan hyvinvointiin.

Osallisuus näyttäytyy monesti erilaisissa ohjelmissa ja tavoitteiden asettelussa vaikuttamismahdollisuuksina. Jotta ihan kaikilla olisi mahdollisuus vaikuttaa, pitää meidän laajentaa lähestymiskulmaa niin, että vaikuttamisen mahdollisuus avautuu myös heille, jotka ovat vetäytyneet tai syrjäytyneet yhteiskunnallisesta vuoropuhelusta ja toiminnasta. Heille, joilla on mielenterveys- tai päihdehaasteita. Heille, jotka ovat muuttaneet paikkakunnalle ja joilta puuttuu perhe, tukiverkosto ja ystävät. Heille, joille vieras kulttuuri tuntuu oudolle ja pelottavalle. Heille, joilla on monisairaushistoriaa ja työelämän ovi on lopullisesti suljettu tai heille, jotka sinnikkäästi pettymyksistä huolimatta yrittävät kuntoutua kohti työtä tai opintoja.

Asiakastarinoita on kerätty kirjoitukseen kursiivilla.

Tarinoita purkaessamme huomasimme, miten vaikeimmiksi koetut takapakit elämässä musersivat. Surun ja kivun reput tuntuvat liian painavilta taakoilta kantaa mukana.

Kertoisinko lapsuudestani jossa rakkaudesta ei puhuttu, väkivalta oli läsnä ja kuulin olevani äpärä toistuvasti, pilanneeni vanhempieni elämän. Vai aloittaisinko nuoruudestani, joka oli värikäs ja yksinäisyyden ja alkoholin huuruinen ja myös väkivallan runtelema. 

Mutta kävikin niin, että supersankari muuttui superpahikseksi. Hyvin lyhyessä ajassa isä tuhosi sen vähän itseluottamuksen ja arvokkuuden mitä minulla oli enää jäljellä aikaisemmilta vuosilta. Isä syytti minua kaikista elämänsä epäkohdista ja alkoi arvostella ulkonäköäni, luonnettani, yleisesti sitä ihmistä joka olin. Mikä pahinta, minulla ei ollut laisinkaan ystäviä. Uskon, että tuolloin sairastuin ensimmäisen kerran masennukseen.

Viisi vuotta sitten tapaturman seurauksesta elämäni muuttui täysin. Hidas toipumiseni koitteli minun ja puolisoni arkea. Tapaturmasta jääneiden rajoitteiden vuoksi en voinut jatkaa työssäni, jota olin tehnyt 30 vuotta. Työni lisäksi olin puolisoni kanssa yrittäjänä omistamassamme yrityksessä. Yrityksemme ajautui konkurssiin ja taloudellinen tilanteemme romahti. Päätimme, että tilanteessamme on parasta kääntää elämän kirjassamme uusi sivu, joten päädyimme asumuseroon. Työttömyys, yksin asuminen, taloustilanteen muutos sekä terveysongelmat toivat paljon haasteita elämääni…

Olen sairastanut useamman masennusjakson elämäni aikana, pisimmät yli vuoden kestäneen sairasloman mittaisia. Elämäni ei ole ollut helppoa. Vastoinkäymisiä on tullut niin ihmissuhde- kuin työrintamalla. Rahavaikeudet, velkaantuminen, yksinhuoltajuus ja omat mielenterveysongelmat verottavat päivittäistä jaksamistani ja valitettavasti lapseni joutuvat siinä kärsimään.

Vaikeuksista yli pääseminen ei välttämättä onnistu yksin, tarvitaan hieman apua, tukea ja jeesiä -kunkin tarinan päähenkilölle ominaisella tavalla.

Ystäväni kehotti minua ottamaan yhteyttä HaTTunarikan työntekijä Mirjaan. Kynnys yhteydenottamiseen tuntui korkealta. Onneksi ystäväni oli sitkeä ja jaksoi kannustaa yhteydenottamiseen. Tapaaminen Mirjan kanssa järjestyi minulle mieluisassa paikassa. Keskustelimme elämäntilanteestani, toiveistani, haaveistani sekä haasteistani. Pohdimme yhdessä, mitkä harrastustoiminnat tukisivat hyvinvointiani ja toisivat mielekästä sisältöä elämääni.

Koulu alkoi mennä huonosti. Lintsasin paljon, en tehnyt läksyjä. Tässä kohtaa elämääni astui uusi supersankari… tarkkiksen opettaja… Yksi ihminen, joka huomasi. Yksi ihminen joka välitti, vaikkei tiennyt mitä on tekeillä, sai minut voimaan paremmin. En ollut enää yksin. En ollutkaan turha ja tyhmä.

Minulla on turva siihen, että jos kaadun, niin minut nostetaan ylös. Osa turvasta tulee ystäviltä, osa lapsilta ja miesystävältäni ja osa ihan yhteiskunnan peruspalikoista, lastensuojelusta. Eron jälkeen koin tehtäväkseni suojella lapsiani siltä kohtalolta, jonka sain kokea vanhempieni sairastuttua. Kukaan ihminen ei voi hyvin masentuneena. Vaikka hainkin siihen aktiivisesti hoitoa ja apua, koin tarvitsevani lisätukea vanhemmuuteeni ja halusin turvata lasteni onnellisen lapsuuden. Tein itsestäni lastensuojeluilmoituksen ja lastensuojelu on kulkenut vierellämme jo 5 vuoden ajan. Saimme aivan ihanan tukiperheen.

Kun antaa itselle luvan tulla autetuksi, niin voi saada elämäänsä uutta iloa, sisältöä ja ystäviä. Jaettu ilo tuplaantuu ja huolet puolittuu!

Syksyinen kuva, jossa runsaasti ihmisiä osallistuu rantatapahtumaan. Taustalla näkyy Olavinlinna.

Positiivisen ajattelun voima ja hyvien asioiden ajattelu lisää hyvää oloa. Rentoutuminen, liikunta, monipuolinen terveellinen ravinto, harrastukset, tietoinen läsnäolo -näillä kaikilla voi tehdä itselleen hyvää.

…Kuinka ihmeessä olen pysynyt kuitenkin selväjärkisenä kaiken tämän jälkeen. Kuinka paljon olen joutunut elämässäni muuttamaan itseäni selvitäkseni. Unelmat, luonto ja lapset ja 1 hyvä ystävä. Niitä en hylännyt missään vaiheessa. Pari unelmaa olen saanutkin, metsästyskortti ja asua hirsitalossa. Luonto merkitsee tosi paljon minulle. Pääsee yksin tuulettamaan omaa päätä. Kuulaat syysaamut…  

Koen, että säännöllinen harrastustoiminta mm. musiikin ja kulttuurin parissa tukee opiskeluani sekä tasavertaisuuden tunne on lisääntynyt…Koen myös, että sosiaaliset kontaktit ja osallisuus tukevat hyvinvointiani. Yksinäisyys voi aiheuttaa myös monenlaisia ongelmia, kuten päihteiden ja lääkkeiden liiallista käyttöä.

Saan kavereita harrastustoiminnan avulla. Mielekäs harrastus vähentää yksinäisyyttä ja auttaa ylläpitämään terveyttä. Minulle tulee tasavertaisuuden tunne. Mielekäs tekeminen vaikuttaa positiivisesti mielialaan. Säännöllisen vapaa-ajan tekemisen myötä tulee rytmiä päivään ja viikkoon.

Suodaan aikaa ja mahdollisuuksia asioille, jotka tekevät onnelliseksi. Osallisuuden tunteella on tässä iso merkitys.

Todella paljon minulle iloa, osallisuuden tunnetta, uusia kokemuksia, tuttavuuksia, itsetunnon kohotusta tuonut. Ihana on kulttuurielämyksiä muistella. Hemmottelusta puhumattakaan.

Saan tavata ihmisiä, ja saan olla ihmisten kanssa tekemisissä. Saan lämpimän ruoan ja on mahdollista kehittyä työssä ja saa ohjausta sekä apua jos tarvitsee. Mukavat työnantajat sekä työtoverit.

Osallisuus, se että kuuluu johonkin ja sinulla on jotain väliä tässä maailmassa, ratkaisee useita kohtaloita. Ei kukaan yksin täällä pärjää, ei kukaan haluu yksin jäädä – laulaa Samuli Edelman. Voiko todempaa asiaa ollakaan?

Blogikirjoitus on lyhennelmä alkuperäisestä Asukasloikan omassa blogissa julkaistusta kirjoituksesta, jossa on kaikki asiakastarinat. Voit lukea koko kirjoituksen Asukasloikan sivulta.

Kirjoittajat:

Virpi Leskinen, Asukasloikka Savonlinna hankkeeen projektipäällikkö/ Savonlinnan Seudun Kolomonen ry

Mirja Turkka, hankevetäjä, Asukasloikan hankeperheen HaTTunarikka hanke, Savonlinnan Hattu ry: otteita asiakastarinoista 2019-20.