Julkaistu 03.05.2023

Vihreän siirtymän oikeudenmukaisuus ja mahdollisuudet eri alueilla

Suomi on asettanut itselleen kunnianhimoisen tavoitteen saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä. Onnistuessaan vihreä siirtymä tuottaa talouteen kasvua ja uusia työpaikkoja.

Toisaalta vihreän siirtymän toteutuminen ei ole suoraviivaista ja sen vaikutukset eri toimialoihin ja alueisiin voivat olla monitahoisia. On tärkeää, että yhteiskunta pystyy luomaan sellaisen toimintaympäristön, jossa vihreää siirtymää pystytään toteuttamaan mahdollisimman sujuvasti ja oikeudenmukaisesti.

Blogi pohjautuu valtioneuvoston kanslian rahoittamaan selvitykseen ”Vihreän siirtymän vaikutukset työmarkkinoille ja ammattirakenteeseen”, joka on julkaistu 24.4.2023. Selvitys täällä.

Vihreän siirtymän kohdistuminen ja oikeudenmukaisuus

Vihreä siirtymä koettelee yrityksiä, toimialoja ja alueita eri tavalla. Vihreän siirtymän voittajina voidaan nähdä ne toimialat ja yritykset, jotka pystyvät mukautumaan vihreään siirtymään kustannustehokkaasti ja jopa kehittämään itselleen uutta kasvupotentiaalia vihreän siirtymän myötä. Toisaalta Etelä-Savoon ja sen kaltaisiin maakuntiin, joita leimaavat pk-yritysvoittoisuus ja alhainen tki-intensiteetti, voi kohdistua enemmän siirtymän haitallisia vaikutuksia ja siirtymän tuottamiin mahdollisuuksiin voi olla vaikea tarttua.

Kokemus vihreän siirtymän oikeudenmukaisuudesta on erittäin tärkeä siirtymän tavoitteiden onnistumisen kannalta. Euroopan unioni onkin nostanut sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vihreän siirtymän keskiöön. Tavoitteena on puuttua siirtymän sosiaalisiin ja taloudellisiin vaikutuksiin, ja kiinnittää erityistä huomiota niihin alueisiin, teollisuudenaloihin ja työntekijöihin, joihin siirtymän negatiiviset vaikutukset kohdistuvat voimakkaimmin. Uudenlaisella ajattelulla ja riittävällä tuella heikommillakin alueilla pystytään varmasti kääntämään vihreä siirtymä hyödyksi. Esimerkiksi Etelä-Savon alueen biotalouden merkitys voi korostua vihreän siirtymän myötä.

Ilmastopäästöjen alueellinen ja toimialoittainen määrä kertoo muutostarpeesta. Suomessa energiasektori on suurin ilmastopäästöjen aiheuttaja, mutta myös teollisuus, maatalous sekä kuljetus- ja varastointiala tuottavat paljon päästöjä (Tilastokeskus, ilmastopäästötilinpito). Ilmastopäästöt vaihtelevat merkittävästi kuitenkin myös maakunnittain. Vuonna 2020 absoluuttisesti eniten kasvihuonekaasupäästöjä oli Uudellamaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla, mutta eniten päästöjä per työntekijä oli Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa (yli 40 CO2-ekvivalenttitonnia). Vähiten päästöjä per työntekijä oli Pirkanmaalla ja Ahvenanmaalla (alle 15 CO2-ekvivalenttitonnia). Etelä-Savossa päästöjä per työntekijä oli seitsemänneksi vähiten (19 CO2-ekvivalenttitonnia). (Kuvio 1.) Etelä-Savossa kotimaan liikenteen ja maatalouden osuus kaikista päästöistä on selvästi suurempi kuin Suomessa keskimäärin, ja teollisuuden osuus on puolestaan keskimääräistä pienempi.

Kuvio 1. Kasvihuonekaasupäästöt per työlliset maakunnittain vuonna 2020. Lähde: Tilastokeskus.

Etelä-Savoa leimaavat kolme erityispiirrettä: paljon pk-yrityksiä, alhaiset tutkimus- ja kehitysinvestoinnit sekä metsien runsas määrä. Suuri osa alueen yrittäjistä sijoittuu maa- ja metsätalouteen, mikä mahdollisesti aiheuttaa omat haasteensa muutoksen edistämiselle. Maataloudessa olisi paljon potentiaalia toiminnan vihreyttämiselle, mutta juuri alan pienyrittäjävoittoisuus tekee kehityksestä hankalan. Vihreän siirtymän vaikutukset työmarkkinoille ja ammattirakenteeseen -selvityksessä toteutettu kysely toi esille, että pienissä yrityksissä ei usein ole varaa vihreän siirtymän edellyttämiin investointeihin, ja siksi mahdollisuudet edistää ja hyödyntää vihreää siirtymää koetaan vähäisiksi ja vihreä siirtymä näyttäytyy enemmän uhkana liiketoiminnalle kuin kasvumahdollisuutena (Busk ym. 2023). Pienyrittäjillä investointien riskit ja kustannukset kohdistuvat tyypillisesti vain yrittäjälle itselleen, mikä varmasti heikentää riskinottohalua. Muutoksen käynnistämiseksi tarvittaisiinkin neuvontaa ja apua sekä mahdollisesti investointitukia.

Toisaalta Etelä-Savo on Suomen metsäisin maakunta, ja metsät ovat merkittävässä roolissa ilmastopäästöjen hiilineutraaliuden tavoittelussa. Kaupungit ja kunnat voivat esimerkiksi omistamiensa metsien hoidolla vaikuttaa niiden hiilinieluihin ja käyttää niitä kompensoimaan päästöjään matkalla kohti hiilineutraalia taloutta. Hiilinielujen lisäksi Etelä-Savon metsät tarjoavat raaka-ainetta muun muassa rakennusteollisuudelle. Puu rakennusmateriaalina on ekologisempi vaihtoehto kuin betoni tai teräs. Vihreä siirtymä voikin tarjota uusia mahdollisuuksia muun muassa mekaanisen metsäteollisuuden yrityksille, joita sijaitsee Etelä-Savossa.

Eri alueiden työllisissä merkittävää potentiaalia siirtyä vihreisiin ammatteihin

Vihreä siirtymä vaikuttaa myös työvoiman suhteelliseen kysyntään. Erityisesti asiantuntijoiden ja muun korkeaa osaamista vaativien ammattien kysyntä kasvaa. Osa nykyisistä ammateista päivittyy vihreiksi ja osaan ammateista vihreä siirtymä ei vaikuta.

Vajaa viidennes suomalaisista työllisistä työskentelee vihreissä ammateissa. Kaikista vihreimpiä ammatteja ovat erilaiset erityisasiantuntija- sekä insinööritaitoja vaativat ammatit, joissa vaaditaan fysiikan, rakentamisen, tekniikan ja maantieteen taitoja. Vihreiden ammattien määrä vaihtelee kuitenkin toimialoittain: eniten vihreitä ammatteja on energia- ja vesihuollon toimialoilla, ja vähiten terveys- ja sosiaalipalveluissa sekä majoitus- ja ravitsemustoiminnassa. Vihreät ammatit ovat sellaisia, joiden suorittamiseen tarvitaan vihreitä tehtäviä ja taitoja (määrittelystä tarkemmin Busk ym. 2023).

Maakunnittain vihreiden ammattien määrä vaihtelee melko vähän (Kuvio 2). Eniten vihreissä ammateissa työskenteleviä on Pohjanmaalla, Kanta-Hämeessä, Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa, kaikissa 18–19 prosenttia. Vähiten vihreissä ammateissa työskenteleviä puolestaan on manner-Suomen maakunnista Lapissa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa, kaikissa noin 14 prosenttia. Etelä-Savossa osuus on myös alhaisimmasta päästä eli 15 prosenttia. Alhainen osuus johtuu palvelualojen ja suorittavan työn suuresta osuudesta alueilla, jotka määrittyvät usein ei-vihreiksi.

Kuvio 2. Vihreissä ja ei-vihreissä ammateissa työskentelevät maakunnittain vuonna 2020, prosenttia alueen työllisistä.

Moni työllinen voisi myös siirtyä vihreisiin ammatteihin. Noin 40 prosenttia Suomen työllisistä työskentelee ei-vihreissä vertaisammateissa, jotka ovat tehtäväsisällöltään melko samankaltaisia kuin vihreät ammatit. Esimerkiksi erilaisten prosessityöntekijöiden tehtävät ja taidot ovat päivitettävissä vihreää siirtymää edistäväksi. Alueittain tarkasteltuna vertaisammateissa työskenteleviä on eniten Etelä-Pohjanmaalla, 44 prosenttia, ja Pohjois-Karjalassa, 43 prosenttia. Etelä-Savossa vastaava osuus on 40 prosenttia, eli siis myös Etelä-Savon työllisissä on merkittävää potentiaalia siirtyä vihreisiin ammatteihin.

Vihreän siirtymän aiheuttamiin taito- ja osaamisvaatimusten muutoksiin voidaan pitkälti vastata työpaikoilla annettavalla koulutuksella (esim. Bowen ym. 2018), mikä korostaa myös yritysten vastuuta osaamisen kehittämisessä. Toki myös julkiselle tuelle työllistymisen edistämiseksi on tarvetta eri alueilla.

Lopuksi

Työmarkkinoilla ja alueilla on potentiaalia sopeutua vihreään siirtymään. Pääsääntöisesti vihreä siirtymä luo suomalaiselle elinkeinoelämälle ja työmarkkinoille enemmän kasvun mahdollisuuksia kuin uhkakuvia. Kasvun mahdollisena haasteena ja hidasteena on kuitenkin jo nyt vallitsevaan osaajapulaan vastaaminen. Siihen, että kaikista mahdollisuuksista saadaan kiinni ja että muutosprosessi toteutuisi sujuvasti, tarvitaan kuitenkin yhteiskunnan tukea. Lisäksi julkiset yritystuet voivat auttaa toteuttamaan vihreän siirtymän edellyttämiä investointeja, mutta yritysten tulee olla tietoisia saatavilla olevista tuista. Kohdennettua opastusta ja neuvontaa saatavilla olevista yritystuista sekä lisätietoa ylipäätänsä vihreästä siirtymästä olisi syytä lisätä ja tarjota erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille eri alueilla. Vihreän siirtymän tavoitteiden toteutuminen voikin joiltain osin vaatia vielä selvää asenneilmapiirin muutosta.

Toisaalta vihreä siirtymä koettelee kovemmin aloja, jotka tuottavat paljon ilmastopäästöjä, ja vaikutukset saattavat olla haitallisempia alueilla, joilla suuri osuus työllisistä työskentelee tällaisilla aloilla. Näille alueille olisi syytä harkita tukitoimia työnhakuun sekä uudelleen työllistymiseen liittyen. Vihreän siirtymään vastaaminen vaatii monipuolista ja ketterää koulutustarjontaa sekä myös yrityksissä tulee vahvemmin panostaa osaamisen kehittämiseen.

Kirjoittajat:

Henna Busk, Veera Holappa ja Matti Valonen, Pellervon taloustutkimus PTT

Viitteet:

Busk, H., Holappa, V., Lähteenmäki-Smith, K., Sinerma, J., Valonen, M. ja Valtakari, M. (2023). Vihreän siirtymän vaikutukset työmarkkinoille ja ammattirakenteeseen. Valtioneuvoston selvitys 2023:1.

Bowen, A., Kuralbayeva, K. ja Tipoe, E. (2018). Characterising green employment: The impacts of ‘greening’ on workforce composition. Energy Economics 72: 263–275.