Julkaistu 07.09.2021
Kulttuuriympäristön vaaliminen on osa kulttuurityötä
Rakennetun ympäristön vaaliminen ja arvot jäävät usein kulttuurityön ulkopuolelle, koska näiden asioiden katsotaan enemmän kuuluvan tekniseen toimeen eli kaavoittamisen ja rakentamisen piiriin. Rakennettu kulttuuriympäristö on kuitenkin se suurin monumentti, joka kertoo ihmisten kulttuurista, tavoista, historiasta ja elämästä ylipäätään.
Rakennettua ympäristöä katsomalla saa hyvän kuvan suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen arvostamista asioista. Näitä ovat ainakin tehokkuus, uuden ihannointi, siisteys ja järjestelmällisyys sekä toiminnallisuus. Mutta onko rakennetun ympäristön suunnittelussa otettu huomioon myös pehmeämpiä arvoja, kuten esteettisyys, kerrostuneisuus, kulttuuriperintö, omaleimaisuus ja taiteellisuus?
Museovirasto ja ympäristöministeriö ovat kartoittaneet Suomen arvokkaimmat, valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöalueet ja kohteet.
Tässä listassa on 1471 kohdetta koko maasta ja 57 kohdetta Etelä-Savosta. Kohteiden luonne ja koko vaihtelee yksittäisistä taloista kokonaisiin kaupungin osiin ja tehdasalueisiin. Kuitenkin tämä lukumäärä on vain pisara meressä, kun katsoo maamme koko rakennuskantaa. Yksin Etelä-Savossa on yli 50 000 rakennusta taajamissa ja toinen 50 000 rakennusta rannoilla! Tahto edes valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristökohteiden ja alueiden säilyttämiseen ja suojeluun ei silti ole aina itsestään selvyys.
Maakuntaliitot ja maakuntamuseot ovat inventoineet oman maakuntansa kulttuuriympäristöä ja rakennuskantaa. Etelä-Savon kulttuuriympäristön erityispiirteiksi on tunnistettu vesistöihin liittyvä rakentaminen, joka näkyy mm. siinä, että lähes kaikki kirkonkylät sijaitsevat rannalla, huvilakulttuuri on kukoistavaa, saaristoissa asutaan edelleenkin ja vesiväyliin liittyvät elinkeino- ja liikkumisrakenteet ovat moninaisia. Toinen maakunnan kulttuuriperinnön erityispiirre on sotahistoria ja sen jättämät jäljet maisemassa ja rakennuskannassa.
Maakuntakaavassa on osoitettu lukuisa joukko maakunnallisesti arvokkaita kulttuuriympäristökohteita. Kuntien kaavoissa on osoitettu myös paikallisesti arvokkaita kohteita.
Kaikki kulttuuriympäristön kannalta arvokkaat rakennukset ja alueet, joiden arvot on selvitetty, on tallennettu maakuntaliiton ylläpitämään Etelä-Savon kulttuuriympäristötietokantaan, josta on olemassa myös yleinen nettiversio kaikkien käyttöön osoitteessa www.esku.fi. Tältä sivustolta löytyy lisäksi tietoa Etelä-Savon historiasta ja muusta kulttuuriperinnöstä artikkelien muodossa.
Vanhan rakennuskannan arvostus on kasvanut sitä mukaa, kun se on harvinaistunut. Vain 7 prosenttia Etelä-Savon rakennuskannasta on rakennettu ennen vuotta 1920. Sotien jälkeinen uudisrakentaminen ja kaupungistuminen korvasi pääasiassa puusta rakennetun aikaisemman rakennuskannan lähes kokonaan. Vain rippeitä vanhoista puukaupungeista jäi jäljelle, näistä merkittävin on Unescon maailmanperintölistallekin päässyt vanha Rauma.
Uudistusinto on siirtynyt vanhoista puutaloista uudempaan ns. moderniin rakennuskantaan, joka on todettu ylisuureksi, energiasyöpöksi ja sisäilmavaurioiseksi. Joskus saattaa koittaa aika, jolloin ihmettelemme 2000 luvun rankkaa kerrostaloalueiden ja virastotalojen purkubuumia! Vielä on kuitenkin mahdollisuus säilyttää modernia arkkitehtuuria, kunhan ensin opimme kunnioittamaan sitä ja näkemään sen hienoudet ja ehkä kauneudenkin. Modernia suomalaista arkkitehtuuria arvostetaan jo ulkomailla, miksi emme itse sitä arvosta?
Nykyiseen uuden kulttuuriympäristön luomiseen kaipaa mukaan pehmeitä arvoja ja luonnonolosuhteiden parempaa huomioon ottamista. Onneksi tästä alkaa olla jo esimerkkejä, kuten Mikkelin keskussairaala, jossa on hyödynnetty taidetta rakennusten elävöittämisessä tai Helsingissä suunnitellut uudet kerrostalot, joiden katolta löytyy viherpuutarha.
Sanna Poutamo
Ympäristöpäällikkö, Etelä-Savon maakuntaliitto