Kumppanuutta koronan keskellä – järjestöt valmius- ja turvallisuussuunnittelussa

Ne ovat täydentäneet julkishallinnon keräämää tilannekuvaa maakunnallisten ja alueellisten foorumien kautta. Järjestöt pyrkivät tekemään kaikkensa, että järjestöjen tarjoama apu ja tuki on tehty etänäkin saavutettavaksi.

Uuden hallitusohjelman yhteydessä on käytetty ilmaisua ”matala pääty”, jolla tarkoitetaan ennaltaehkäiseviä palveluja. Toimivien julkisten peruspalvelujen lisäksi järjestötoiminnan voidaan katsoa olevan se aallonmurtaja tai pelastusrengas, joka estää ihmistä ajautumasta syvempiin vesiin. Terveisemme järjestökentältä on, että korona-aikana tuon pelastusrenkaan käyttö on osoittautunut vaikeaksi.

Kuntien, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen organisaatioiden olisi hyvä varautumisessaan arvioida, tarvitsevatko ne häiriötilanteissa tukea esimerkiksi vapaaehtoisjärjestöiltä tai seurakunnilta. Ennakoitu tiedon keruu, riskien hallinta sekä konkreettiset toimintasuunnitelmat mahdollistavat sen, että järjestöt pystyvät toimimaan aktiivisesti poikkeustilanteissa ja siten tukemaan julkista sektoria sen lakisääteisissä tehtävissä.

Valmius- ja turvallisuussuunnittelu on Suomessa laadukasta. Järjestönäkökulmasta kokonaisuus näyttäytyy kuitenkin hajanaisuudessaan haavoittuvalta. Poikkeusoloissa kokonaisuuden puutteena on näkynyt varautumattomuus erityisesti sosiaalisen tuen ja avun tarpeeseen.

 Systeemisyyttä yhteistyöhön ja kumppanuuteen

Järjestö 2.0 ohjelman hankkeissa on tehty työtä järjestöjen näkyvyyden ja aseman vahvistamiseksi koko Suomessa. Monella alueella on laadukasta, koordinoitua ja sopimuksenvaraista yhteistyötä myös valmius- ja turvallisuussuunnittelussa. Tulevaisuuden sotekeskuksen ja rakenneuudistuksen valmistelussa soisi hyödynnettävän olemassa olevaa järjestöasiantuntijuutta ja raportointia tiedolla johtamisen tueksi.

Aluehallintovirastojen alueelliset valmiustoimikunnat ylläpitävät alueensa turvallisuustilannekuvaa, toimivat viranomaisten välisenä tiedonvaihdonfoorumina sekä edistävät turvallisuussuunnittelua. Useissa maakunnissa on pelastustoimen tai sairaanhoitopiirin koordinoima turvallisuus- tai valmiusfoorumi, joka hoitaa varautumisen yhteensovittamistehtävää. Organisoitumistavat ovat erilaisia, muun muassa Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella kolmessa maakunnassa on 10 alueellisen tai maakunnallisen varautumisen toimielintä.

Järjestö 2.0- ohjelmaan kuuluvilta hankkeilta ja muilta verkostoilta kootun käsityksemme mukaan, harvassa turvallisuus- tai valmiusfoorumissa on kuitenkaan SPR:n lain ja asetuksen mukaisen edustuksen lisäksi muita järjestöjä tai jos on, ne eivät nosta esiin psykososiaalisen tuen aspekteja. Tätä emme mekään tienneet ennen koronakevättä.

Viestinkulussa on isoja aukkoja ja edustusta strategisissa ryhmissä tulisi tarkistaa. Esimerkkinä tästä on seutu, jossa turvallisuussuunnittelusta vastaa hyvinvointikuntayhtymä, mutta alueellisessa turvallisuusfoorumissa ovat edustajina kuntien johtajat. Julkisen sektorin yhä kapenevin resurssein yksittäiset virkamiehet eivät ehdi valuttaa tilannekuvaa toimenpiteiden tasolle edes oman sektorinsa sisällä, saatikka edistää järjestöyhteistyötä. Tällaisissa poikkeusoloissa riittämätön resursointi yhteistyön ja kumppanuuden edistämiseen konkretisoituu.

Julkisen sektorin ja järjestöjen välinen työn- ja vastuunjako poikkeustilan aikana vaatii selkeyttämistä, joten keskustelua järjestötoiminnan asemasta poikkeusoloissa tulisi viritellä laajalti. Asiantuntijuuteen perustuva järjestö-julkinen-vastinparityö tulee varmistaa myös paikallisesti. Tässä toivomme julkisen sektorin hyödyntävän erityisesti maakuntiin luotuja järjestöneuvottelukuntia ja muita vastaavia rakenteita. Olemassa olevat yhteistyörakenteet ja niiden toimintamalli on kuvattu Innokylään.

Tukipaperista toimintamalliin?

Kävimme koronakriisin alkuvaiheessa keskustelua Järjestö 2.0 ohjelmaan kuuluvien hankkeiden kesken siitä, miten edistäisimme poikkeusolojen vaikutusten arviointia ja toisaalta keskustelua poikkeusolojen aikaisen toiminnan koordinoinnista. Päädyimme tuolloin laatimaan tarkistuslistan Järjestö 2.0-toimijoille vaikuttamistyön ja verkostoitumisen tueksi.

Työstön ohessa kävimme keskustelua muun muassa alueidemme Punaisen Ristin, pelastuslaitosten, Aluehallintovirastojen ja SOSTEn toimijoiden kanssa strategisen tilannekuvan hahmottamiseksi. Tarkistuslista laajeni tukipapaperin muotoon, sillä ilmeni tarve kokonaisuuden aukaisemiseksi niin rakenteiden kuin käsitteidenkin tasolla.

Veimme tukipaperin verkostojemme toiveesta Innokylään, jossa on nyt mahdollista yhteiskehittää siitä toimintamalli, joka vastaisi myös tulevia tarpeita järjestöjen vahvempaan kiinnittymiseen valmius– ja turvallisuussuunnittelussa.

Koronakeväässä on jo nyt kyetty poikkeuksellisiin tekoihin ja kumppanuuteen kaikilla sektoreilla. Jotta välttäisimme hyvinvoinnin vajeet vastaavanlaisissa poikkeusoloissa sosiaalisella tasolla, hyvinvoinnin edistämisen tulisi olla kaikkien toimijoiden intressissä – strategisella ja operatiivisella sekä valtakunnallisella ja paikallisella tasolla.

Niina Salo-Lehtinen, Meidän Häme -hanke
Anita Hahl-Weckström, Järjestö 2.0 Etelä-Savo

Tämä blogi on osa valtakunnallisen Järjestö 2.0 ohjelman maakuntahankkeiden blogisarjaa.