Julkaistu 02.02.2021

Osallistava kunta – elinvoimainen maakunta

Elinvoimainen kunta kykenee luomaan ihmisille ja yrityksille monimuotoiset paikalliset mahdollisuudet osallistua, vaikuttaa ja menestyä. Syrjäytyminen koetaan aina yksilöllisesti ja paikallisesti, mutta lopulta se heikentää joka tapauksessa meidän kaikkien hyvinvointia.

Osallistava kunta on paikka, jossa haluamme elää ja vaikuttaa. Osallisuudesta, osallistumisesta ja osallistamisesta puhutaan nykyisin paljon. Ihmisten osallistuminen yhteiskunnan toimintaan on suhteellisen kiistaton yhteiskuntien elinvoiman perusvirta. Toimiva yhteiskunta pitää meidät kaikki mukana. 

Taloudellisen kasvun ja demokratian välillä on selvä yhteys. Demokraattisissa yhteiskunnissa poliittiselle osallistumiselle on luotu instituutiot ja kanavat, joista edelleen keskeisimpänä pidetään yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvia vaaleja ja edustuksellisia instituutioita. Vaaleissa kansalaiset valitsevat edustajansa julkista valtaa ohjaamaan –  eduskuntaan ja kunnanvaltuustoihin. Kansalaisten muu osallistuminen ja vaikuttaminen nähdään perinteisen edustuksellisen demokratian rinnalla yleensä täydentävänä vaikuttamisen muotona. Vahva kansalaisyhteiskunta on demokratian kantajuuri ja hyvinvointimme perimmäinen turva.

Osallisuuden muotojen hallinta ja osallistaminen eivät ole moninaisessa yhteiskunnassa helppoja tehtäviä. Ihmiset ovat lähtökohtaisesti erilaisia ja lisäksi jakautuneet lukuisiin identiteetti- ja intressiryhmiin. Kaikille olisi kuitenkin taattava tasavertaiset edellytykset osallistumiseen: pitäisi voida osallistua itselle sopivilla tavoilla, mutta yhteisillä pelisäännöillä. Syrjäytyminen on jatkuvasti läsnä oleva uhka, johon pitäisi aina puuttua – mielellään ennakoivasti.

Ihmisten osallistumisella on yhteiskunnan kiinteyden ja järjestelmän oikeutuksen lisäksi myös suuri taloudellinen merkitys. Jos ihmiset kokevat yhteiskuntansa oikeudenmukaiseksi, he ovat valmiita yrittämään ja ponnistelemaan myös yhteiseksi hyväksi sekä kantamaan oman osansa yhteisvastuusta, esimerkiksi veroina. Suomen korkea veroaste on mahdollinen, koska suomalaiset luottavat valtioon ja siihen, että yhteisiä varoja käytetään siihen, mitä yhteinen etu vaatii. Tästäkin syystä osallisuuden vahvistaminen on myös hyvää talouspolitiikkaa ja lopulta kestävin tie vaurastumiseen.

Ari-Veikko Anttiroikon ja Martin de Jongin kirja, The Incusive City: The Theory and Practice of Creating Shared Urban Prosperity (2020) keskittyy kysymykseen, millä tavoin osallisuus kytkeytyy kaupunkien menestykseen. Kirjoittajat kohdistavat tarkastelun kaupunkeihin. Ne ovat historiallisesti osoittautuneet vahvasti puoleensa vetäviksi alustoiksi monenlaiselle aktiivisuudelle kaikkialla maailmassa. Kaupungin eräänlainen perusajatus on toimia monimuotoisen osallisuuden dynaamisena areenana.

Viime vuosikymmenten kehitys on kuitenkin vienyt uhkaavasti toiseen suuntaan. Uusliberalistiseksi kutsutun ajatussuunnan myötä kilpailu on kiristynyt kaikilla yhteiskunnan aloilla. Yhä suurempi osa väestöstä ei enää pysy mukana. Kaupungeissa tämä näkyy voimistuvana eriytymiskehityksenä. Kasvavat ja monimuotoistuvat kaupungit ovatkin menettäneet kykyään kantaa laajasti vastuuta eri väestöryhmien hyvinvoinnista: sosiaaliset erot ovat kasvaneet kaupunkien sisällä. Teknologia ja innovaatiovetoiseen, smart city -retoriikan vauhdittamaan kaupunkikehitykseen on tullut yhä enemmän syrjäytymistä voimistavia piirteitä. Kilpailu on kiristynyt globaaliksi myös kaupunkien välillä. Voisiko kaupunki löytää uudelleen roolinsa kansalaisten yhdistäjänä ja voimaannuttajana?

Anttiroiko ja De Jong korostavat kirjassaan osallisuuden merkitystä taloudellisen menestyksen ja vaurauden kasvattamisessa. Perinteisesti osallisuutta tarkastellaan lähinnä köyhyyden vähentämisen, tuloerojen kaventamisen sekä yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoamisena työllistyä ja yrittää. Kirjoittajat näkevät, että juuri näitä asioita tulisi pitää mahdollisimman monien kaupunkilaisten ulottuvilla. Osallisuuden vahvistaminen mahdollistaa samalla kaupunkikulttuurin, jossa asukkaat ja yrittäjät tavoittelevat omaa potentiaaliaan vakuuttuneina siitä, että siitä syntyvä yhteinen hyvä vahvistaa puolestaan kaupungin sosiaalista pääomaa, eli kykyä menestyä ja toimia luovasti yhteisten päämäärien saavuttamiseksi. Näin osallisuus kytkeytyy kaupungin uudistumiseen. Osallistavan kaupungin asukkaat ja yrittäjät ovat sekä kutsuttuja että toivottuja osallistumaan yhteiseen arvonluontiin ja sen jakamiseen koko kaupungin muodostamalla alustalla.

Mikkelin ja Savonlinnan kaltaiset pienet kaupungit, kuten myös luonnostaan vetovoimaiset Etelä-Savon kunnat ovat mahdollisia paikkoja soveltaa osallistavan kunnan ideaa. Eriarvoistumisen estäminen ei niissä ole vieläkään saavuttamaton tavoite. Pienemmiltäkin paikkakunnilta löytyy aktiivisuutta ja osaamista yrittäjyyteen. Osallistava kaupunki (Inclusive City) -kirjan linjausten suuntaisesti elinvoimaa voidaan niissäkin vahvistaa monin muodoin, kumppanuuksien, verkostojen ja uudenlaisten alustojen kautta. Yhteisenä uhkana puolestaan on alueen elinvoimaisuutta heikentävä vähenevä väestö.

Kehittämispolitiikalla on aina myös laadullinen ulottuvuutensa: se perustuu keskinäiseen luottamukseen ja yhteispeliin. Etelä-Savon yhteishengessä on viimeaikaisten tapahtumien valossa toivomisen varaa (repivä sote-keskustelu). Osallisuuden tunteen kohottaminen ja yhteishengen vahvistaminen ovat tällä hetkellä koko maakunnan kriittisin muutostekijä. Siinä onnistuminen edellyttäisi erityisesti alueen keskuskaupungeilta vahvaa viestiä tahtotilasta sekä käytännön toimia osallisuuden edistämiseksi. Myös muiden kuntien on mahdollista viedä osallistavan kuntakehittämisen ideat käytäntöön ja ottaa rohkeammin mukaan esimerkiksi monipaikkaiset asukkaat.

Maakunta on ainutlaatuinen kokonaisuus, ja kaikki alueen kunnat ovat erilaisia. Hallinnollisen kunnan maantieteellisten rajojen sisällä on resursseiltaan erilaisia paikallisuuksia. Esimerkiksi Mikkelin kaupungin alueella on Suomen virallisen kaupunki-maaseutu -luokituksen mukaisesti kaikkia aluetyyppejä, eli kaupungin ja sen kehysalueen lisäksi kaupungin läheistä maaseutua, ydinmaaseutua ja harvaan asuttua maaseutua. Monien kuntien sisällä onkin alueellista vaihtelua niin paljon, että kuntien sisäiselle paikkaperustaiselle kehittämiselle ja aluekehityksen johtamiselle (place leadership) olisi suuri kysyntä.

Etelä-Savossa on tehty arvokasta osallisuuden edistämisen ohjelmallista kehittämistä jo muutamia vuosia. Maakunnan osallisuusohjelma on hyvä esimerkki siitä, miten osallistumista voidaan sekä käsitteellistää että viedä käytäntöön. Ohjelman toteutus on jaettu pienempiin toimijaryhmiin, jotka tavoittavat eri ikä- ja sidosryhmiä ongelmineen ja intresseineen. Alueellisen osallisuusohjelman toimeenpanon kriittinen vaihe on sen toteuttaminen alueen keskuskaupungeissa sekä paikkaperustainen toteutus kunnissa. Tulevissa kuntavaaleissa 2021 meillä kaikilla on vapaus valita, keitä haluamme valtuuttaa johtamaan kotikuntiemme osallisuuspolitiikkaa.

Lähde: Anttiroiko, Ari-Veikko & Martin de Jong 2020. The Inclusive City: The Theory and Practice of Creating Shared Urban Prosperity. Palgrave Macmillan.