Etelä-Savon muuttoliikekatsaus valmistunut

22.09.2015

Etelä-Savon maakuntaliiton Tulevaisuusloikka –hanke (ESR) on laatinut maakunnan muuttoliikkeestä tiiviin tietopaketin, jossa tarkastellaan Etelä-Savon muuttoliikkeen määriä ja rakennetta sekä muuttoliikkeen tulevaisuuden kehityskulkuja, heikkoja signaaleja ja trendejä. Tarkastelussa luodaan yleiskuva Etelä-Savon muuttoliikkeeseen ja pyritään tilastojen valossa vastaamaan erityisesti kysymykseen, kuka ja millainen on Etelä-Savon muuttaja nyt ja tulevaisuudessa? Katsauksessa muuttoliikettä tarkastellaan paitsi muuttojen määrien ja suuntien näkökulmasta myös muuttoliikkeen rakenteen, eli muuttajien demografisten ja sosioekonomisten ominaisuuksia kautta. Lähteenä tarkastelussa on käytetty Tilastokeskuksen muuttoliiketilastoja ja maksullista muuttaneiden taustatiedot tietokantaa, jossa kertoo muun muassa muuttajien pääasiallisen toiminnan, työnantajasektorin ja tulot.

Etelä-Savon muuttoliikkeen määrällinen tarkastelu kertoo vääjäämättä alueen väestökehityksen olevan laskevaa. Maakunnan muuttotappiot ovat pysytelleet viime vuosikymmenet ajoittaisista valonpilkahduksista huolimatta pakkasen puolella. Kokonaisnettomuutto oli plusmerkkinen viimeksi vuonna 1992 (+196). Toisaalta aivan viimeisimpinä vuosina muuttotappioiden määrät ovat pienentyneet ja vuonna 2014 päästiin jo hyvin lähelle kasvua (-4). Taustalla on maakunnassa jatkunut positiivinen nettosiirtolaisuus sekä maassamuuton kautta tapahtuneen muuttotappion pienentyminen viime vuosien aikana. Etelä-Savon kuntien välisistä tulo- ja lähtömuutoista noin neljännes tapahtuu maakunnan sisällä ja noin kolme neljäsosaa yli maakuntarajojen. Väkeä maakunnasta on menetetty erityisesti Uudellemaalle, Pohjois-Savoon ja Keski-Suomeen. Toisaalta näistä maakunnista myös muutetaan Etelä-Savoon paljon.

Etelä-Savosta poismuuttajina ovat yleisimmin olleet nuoret peruskoulunsa päättäneet ja jatko-opintoihin suuntaavat. Vaikka nuorten ikäluokkien muutot ovat huomattavia muissakin maakunnissa, on Etelä-Savossa esimerkiksi 15–24 –vuotiaiden muuttoalttius muuhun maahan verrattuna Kainuun jälkeen maan suurinta. 35 vuotta täyttäneet ja tätä vanhemmat ikäluokat muuttavat taas vähemmän, eikä niissä synny maakunnassa enää muuttotappiota. Etelä-Savo siis menettää vuosittain suuren osan maakunnan nuorista ikäluokista mutta saa nettomuuttovoittoa kaikista ikäluokista 35 vuotta täyttäneistä ylöspäin. Taloudellisesta näkökulmasta asetelma on periaatteessa maakunnalle optimaalinen, sillä vanhempien ikäluokkien edustajat ovat todennäköisesti useammin työllisiä ja tuovat alueelle näin myös enemmän verotuloja kuin nuoremmat, opiskeluvaiheessa vielä olevat. Toisaalta nuorten poismuuttajien paluumuutto maakuntaan esimerkiksi valmistumisen jälkeen on epävarmaa, varsinkaan elleivät työmarkkinat alueella vedä.

Jokaisen kunnan kannalta ihannemuuttajia ovat työlliset, aktiivi-ikäiset, koulutetut ja hyvätuloiset muuttajat. Katsauksen tilastoaineiston valossa, sekä korkean- ja keskiasteen koulutetuista syntyy maakunnassa enemmän muuttotappioita kuin voittoa. Pääasiallisen toiminnan mukaan tarkasteluna suurimmat nettomuuttotappiot ovat viime vuosina syntyneet Etelä-Savossa nimenomaan työllisissä. Ainoastaan muutama Etelä-Savon kunta on saanut viimeisimpien vuosien aikana muuttovoittoa työllisistä. Pääasiallisen toiminnan mukaan tarkasteluna Etelä-Savossa on syntynyt muuttovoittoa lähinnä eläkeläismuuttajista. Vuosien 2010–2012 aikana eläkeläisistä saatiin Etelä-Savossa muuttovoittoa noin parin sadan henkilön verran. Määrä ei sinänsä vaikuta suurelta, mutta kiinnostavaksi sen tekee esimerkiksi se, että valtakunnallisesti vertailtuna Etelä-Savon eläkeläisten tulo- ja lähtömuuttajien prosenttiosuudet kaikista muuttajista ovat maan korkeimmat.

Muuttajien tulojen suhteen on tilastoissa havaittavissa jotain positiivisia signaaleja. Ensinnäkin tulo- ja lähtömuuttajien tulorakenne poikkeaa toisistaan niin, että kaikkein pienituloisimpia ja täysin tulottomia on lähtömuuttajissa tulomuuttajia enemmän, ja suurituloisia taas enemmän tulomuuttajissa kuin lähtömuuttajissa. Kaiken kaikkiaan maakunnan muutoista (sekä lähtö-että tulo), suurin osa tehdään pienituloisten tuloluokissa. Suurin nettomuuttotappio maakunnassa syntyi vuosina 2010-2012 euromääräisesti 2-9000 vuodessa ansaitsevissa -955 sekä 9000-22000 vuodessa ansaitsevissa (-621). Tappiot selittyvät mitä ilmeisimmin lähtömuuttajien nuorella ikäprofiililla.   Muuttajien määrälliset osuudet ovat sekä lähtö- että tulomuuttajien osalta pienemmät, mitä korkeampaa tuloluokkaa tarkastellaan. Vaikka volyymit ovat toista luokkaa pienituloisten muuttomääriin verrattuna, syntyy suurimmissa tuloluokissa maakunnassa muuttovoittoa 22 000 euroa vuodessa ansaitsevista ylöspäin. 

Toiseksi, tulomuuttajien keskimääräiset tulot ovat Etelä-Savossa lähtömuuttajien keskimääräisiä tuloja paremmat. Vain kahdessa Etelä-Savon kunnassa tulomuuttajien keskimääräiset tulot olivat lähtömuuttajien keskimääräisiä tuloja pienemmät. Kunnat toisin sanoen näyttävät vetävän keskimäärin paremmin ansaitsevia kuin niistä muuttaa pois. Tulorakenteen ja keskimääräisten tulojen ohelle myös alueen tulo- ja lähtömuuttajien tulokertymää voidaan käyttää muuttojen laadullisen tarkastelun välineenä. Etelä-Savossa lähtömuuttajien tulokertymä vuonna 2012 oli 4,15 miljoonaa euroa tulomuuttajien tulokertymää suurempi. Eroa selittää erityisesti se, että tulomuuttajia oli vuonna 2012 noin 600 henkilöä vähemmän kuin maakunnasta lähtijöitä. Kunnittain tarkasteluna tulokertymä vaihtelee kunnittain Etelä-Savossa suuresti. Kuntataloudellisesta näkökulmasta katsottuna optimaalisin tilanne tulokertymän suhteen on silloin, kun tulomuuttajat tuovat alueelle suuremmat tulot kuin lähtömuuttajat vievät. Vuonna 2012 tällaiseen plusmerkkiseen tulo- ja lähtömuuttajien erotukseen päätyi Etelä-Savon kunnista noin puolet (Sulkava, Puumala, Hirvensalmi, Kangasniemi, Joroinen, Mäntyharju).

Tulevaisuuden muuttovirtojen rakenteet ja suuntautuminen riippuvat muun muassa taloustilanteen ja työmarkkinoiden kehittymisestä. Kiinnostavaa on nähdä, miten eläkeläisten, eritysesti ns. suurten ikäluokkien, vuosina 1945–1949 syntyneiden muuttoliike lähivuosina kehittyy. Kuluvaa vuotta 2015 voidaan pitää vuotena, jolloin viimeisetkin suuresta ikäluokasta eläköityvät. Kasvaako eläkeläisten nettomuuttovoitto entisestään vain tasoittuuko määrä vähitellen? Kiinnostavaa on niin ikään myös maahanmuuton kehitys. Etelä-Savossa nettosiirtolaisuus on ollut viimeisen parikymmentä vuotta ainoa väestökehityksen osa-alue, jossa kehitys ei ole ollut miinusmerkkistä. Nousujohteisuudesta huolimatta määrät ovat kuitenkin olleet melko maltillisia ja siirtolaisuuden nettomuuttovoitto pysytellyt noin 200-300 henkilön verran plussalla. Euroopan pakolaisuuskriisiin pitkittyessä erityisesti pakolaisten määrän kehityksessä tullee tapahtumaan liikettä, joka näkyy tulevina vuosina niin koko maan kuin Etelä-Savonkin muuttoliikeluvuissa. Katsauksen viimeiseen lukuun on koottu eri lähteistä muuttoliikkeeseen liittyviä poimintoja: heikkoja signaaleja ja trendejä, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisia kehityssuuntia myös Etelä-Savon muuttoliikkeellä voi tulevaisuudessa olla.

Trendikatsauksen lisäksi alla on myös laajempi diapaketti saatavilla olevista muuttoliiketiedoista:

Trendikatsaus
Muuttoliikkeen määrän ja rakenteen tarkastelu

Lisätiedot: Anne Kokkonen, anne.kokkonen(at)esavo.fi, 044 770 0512 ja Hanna Kautiainen, hanna.kautiainen(at)esavo.fi, 044 770 0519

Maakuntaliitto tiedottaa

Tiedotteet 2017

Tiedotteet 2016

Tiedotteet 2015

Tiedotteet 2014

Tiedotteet 2013

Tiedotteet 2012

Tiedotteet 2011

Tiedotteet 2010

Etelä-Savon muuttoliikekatsaus valmistunut

22.09.2015

Etelä-Savon maakuntaliiton Tulevaisuusloikka –hanke (ESR) on laatinut maakunnan muuttoliikkeestä tiiviin tietopaketin, jossa tarkastellaan Etelä-Savon muuttoliikkeen määriä ja rakennetta sekä muuttoliikkeen tulevaisuuden kehityskulkuja, heikkoja signaaleja ja trendejä. Tarkastelussa luodaan yleiskuva Etelä-Savon muuttoliikkeeseen ja pyritään tilastojen valossa vastaamaan erityisesti kysymykseen, kuka ja millainen on Etelä-Savon muuttaja nyt ja tulevaisuudessa? Katsauksessa muuttoliikettä tarkastellaan paitsi muuttojen määrien ja suuntien näkökulmasta myös muuttoliikkeen rakenteen, eli muuttajien demografisten ja sosioekonomisten ominaisuuksia kautta. Lähteenä tarkastelussa on käytetty Tilastokeskuksen muuttoliiketilastoja ja maksullista muuttaneiden taustatiedot tietokantaa, jossa kertoo muun muassa muuttajien pääasiallisen toiminnan, työnantajasektorin ja tulot.

Etelä-Savon muuttoliikkeen määrällinen tarkastelu kertoo vääjäämättä alueen väestökehityksen olevan laskevaa. Maakunnan muuttotappiot ovat pysytelleet viime vuosikymmenet ajoittaisista valonpilkahduksista huolimatta pakkasen puolella. Kokonaisnettomuutto oli plusmerkkinen viimeksi vuonna 1992 (+196). Toisaalta aivan viimeisimpinä vuosina muuttotappioiden määrät ovat pienentyneet ja vuonna 2014 päästiin jo hyvin lähelle kasvua (-4). Taustalla on maakunnassa jatkunut positiivinen nettosiirtolaisuus sekä maassamuuton kautta tapahtuneen muuttotappion pienentyminen viime vuosien aikana. Etelä-Savon kuntien välisistä tulo- ja lähtömuutoista noin neljännes tapahtuu maakunnan sisällä ja noin kolme neljäsosaa yli maakuntarajojen. Väkeä maakunnasta on menetetty erityisesti Uudellemaalle, Pohjois-Savoon ja Keski-Suomeen. Toisaalta näistä maakunnista myös muutetaan Etelä-Savoon paljon.

Etelä-Savosta poismuuttajina ovat yleisimmin olleet nuoret peruskoulunsa päättäneet ja jatko-opintoihin suuntaavat. Vaikka nuorten ikäluokkien muutot ovat huomattavia muissakin maakunnissa, on Etelä-Savossa esimerkiksi 15–24 –vuotiaiden muuttoalttius muuhun maahan verrattuna Kainuun jälkeen maan suurinta. 35 vuotta täyttäneet ja tätä vanhemmat ikäluokat muuttavat taas vähemmän, eikä niissä synny maakunnassa enää muuttotappiota. Etelä-Savo siis menettää vuosittain suuren osan maakunnan nuorista ikäluokista mutta saa nettomuuttovoittoa kaikista ikäluokista 35 vuotta täyttäneistä ylöspäin. Taloudellisesta näkökulmasta asetelma on periaatteessa maakunnalle optimaalinen, sillä vanhempien ikäluokkien edustajat ovat todennäköisesti useammin työllisiä ja tuovat alueelle näin myös enemmän verotuloja kuin nuoremmat, opiskeluvaiheessa vielä olevat. Toisaalta nuorten poismuuttajien paluumuutto maakuntaan esimerkiksi valmistumisen jälkeen on epävarmaa, varsinkaan elleivät työmarkkinat alueella vedä.

Jokaisen kunnan kannalta ihannemuuttajia ovat työlliset, aktiivi-ikäiset, koulutetut ja hyvätuloiset muuttajat. Katsauksen tilastoaineiston valossa, sekä korkean- ja keskiasteen koulutetuista syntyy maakunnassa enemmän muuttotappioita kuin voittoa. Pääasiallisen toiminnan mukaan tarkasteluna suurimmat nettomuuttotappiot ovat viime vuosina syntyneet Etelä-Savossa nimenomaan työllisissä. Ainoastaan muutama Etelä-Savon kunta on saanut viimeisimpien vuosien aikana muuttovoittoa työllisistä. Pääasiallisen toiminnan mukaan tarkasteluna Etelä-Savossa on syntynyt muuttovoittoa lähinnä eläkeläismuuttajista. Vuosien 2010–2012 aikana eläkeläisistä saatiin Etelä-Savossa muuttovoittoa noin parin sadan henkilön verran. Määrä ei sinänsä vaikuta suurelta, mutta kiinnostavaksi sen tekee esimerkiksi se, että valtakunnallisesti vertailtuna Etelä-Savon eläkeläisten tulo- ja lähtömuuttajien prosenttiosuudet kaikista muuttajista ovat maan korkeimmat.

Muuttajien tulojen suhteen on tilastoissa havaittavissa jotain positiivisia signaaleja. Ensinnäkin tulo- ja lähtömuuttajien tulorakenne poikkeaa toisistaan niin, että kaikkein pienituloisimpia ja täysin tulottomia on lähtömuuttajissa tulomuuttajia enemmän, ja suurituloisia taas enemmän tulomuuttajissa kuin lähtömuuttajissa. Kaiken kaikkiaan maakunnan muutoista (sekä lähtö-että tulo), suurin osa tehdään pienituloisten tuloluokissa. Suurin nettomuuttotappio maakunnassa syntyi vuosina 2010-2012 euromääräisesti 2-9000 vuodessa ansaitsevissa -955 sekä 9000-22000 vuodessa ansaitsevissa (-621). Tappiot selittyvät mitä ilmeisimmin lähtömuuttajien nuorella ikäprofiililla.   Muuttajien määrälliset osuudet ovat sekä lähtö- että tulomuuttajien osalta pienemmät, mitä korkeampaa tuloluokkaa tarkastellaan. Vaikka volyymit ovat toista luokkaa pienituloisten muuttomääriin verrattuna, syntyy suurimmissa tuloluokissa maakunnassa muuttovoittoa 22 000 euroa vuodessa ansaitsevista ylöspäin. 

Toiseksi, tulomuuttajien keskimääräiset tulot ovat Etelä-Savossa lähtömuuttajien keskimääräisiä tuloja paremmat. Vain kahdessa Etelä-Savon kunnassa tulomuuttajien keskimääräiset tulot olivat lähtömuuttajien keskimääräisiä tuloja pienemmät. Kunnat toisin sanoen näyttävät vetävän keskimäärin paremmin ansaitsevia kuin niistä muuttaa pois. Tulorakenteen ja keskimääräisten tulojen ohelle myös alueen tulo- ja lähtömuuttajien tulokertymää voidaan käyttää muuttojen laadullisen tarkastelun välineenä. Etelä-Savossa lähtömuuttajien tulokertymä vuonna 2012 oli 4,15 miljoonaa euroa tulomuuttajien tulokertymää suurempi. Eroa selittää erityisesti se, että tulomuuttajia oli vuonna 2012 noin 600 henkilöä vähemmän kuin maakunnasta lähtijöitä. Kunnittain tarkasteluna tulokertymä vaihtelee kunnittain Etelä-Savossa suuresti. Kuntataloudellisesta näkökulmasta katsottuna optimaalisin tilanne tulokertymän suhteen on silloin, kun tulomuuttajat tuovat alueelle suuremmat tulot kuin lähtömuuttajat vievät. Vuonna 2012 tällaiseen plusmerkkiseen tulo- ja lähtömuuttajien erotukseen päätyi Etelä-Savon kunnista noin puolet (Sulkava, Puumala, Hirvensalmi, Kangasniemi, Joroinen, Mäntyharju).

Tulevaisuuden muuttovirtojen rakenteet ja suuntautuminen riippuvat muun muassa taloustilanteen ja työmarkkinoiden kehittymisestä. Kiinnostavaa on nähdä, miten eläkeläisten, eritysesti ns. suurten ikäluokkien, vuosina 1945–1949 syntyneiden muuttoliike lähivuosina kehittyy. Kuluvaa vuotta 2015 voidaan pitää vuotena, jolloin viimeisetkin suuresta ikäluokasta eläköityvät. Kasvaako eläkeläisten nettomuuttovoitto entisestään vain tasoittuuko määrä vähitellen? Kiinnostavaa on niin ikään myös maahanmuuton kehitys. Etelä-Savossa nettosiirtolaisuus on ollut viimeisen parikymmentä vuotta ainoa väestökehityksen osa-alue, jossa kehitys ei ole ollut miinusmerkkistä. Nousujohteisuudesta huolimatta määrät ovat kuitenkin olleet melko maltillisia ja siirtolaisuuden nettomuuttovoitto pysytellyt noin 200-300 henkilön verran plussalla. Euroopan pakolaisuuskriisiin pitkittyessä erityisesti pakolaisten määrän kehityksessä tullee tapahtumaan liikettä, joka näkyy tulevina vuosina niin koko maan kuin Etelä-Savonkin muuttoliikeluvuissa. Katsauksen viimeiseen lukuun on koottu eri lähteistä muuttoliikkeeseen liittyviä poimintoja: heikkoja signaaleja ja trendejä, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisia kehityssuuntia myös Etelä-Savon muuttoliikkeellä voi tulevaisuudessa olla.

Trendikatsauksen lisäksi alla on myös laajempi diapaketti saatavilla olevista muuttoliiketiedoista:

Trendikatsaus
Muuttoliikkeen määrän ja rakenteen tarkastelu

Lisätiedot: Anne Kokkonen, anne.kokkonen(at)esavo.fi, 044 770 0512 ja Hanna Kautiainen, hanna.kautiainen(at)esavo.fi, 044 770 0519

Maakuntaliitto tiedottaa

Tiedotteet 2017

Tiedotteet 2015

Tiedotteet 2014

Tiedotteet 2013

Tiedotteet 2012

Tiedotteet 2011

Tiedotteet 2010

Etelä-Savon muuttoliikekatsaus valmistunut

22.09.2015

Etelä-Savon maakuntaliiton Tulevaisuusloikka –hanke (ESR) on laatinut maakunnan muuttoliikkeestä tiiviin tietopaketin, jossa tarkastellaan Etelä-Savon muuttoliikkeen määriä ja rakennetta sekä muuttoliikkeen tulevaisuuden kehityskulkuja, heikkoja signaaleja ja trendejä. Tarkastelussa luodaan yleiskuva Etelä-Savon muuttoliikkeeseen ja pyritään tilastojen valossa vastaamaan erityisesti kysymykseen, kuka ja millainen on Etelä-Savon muuttaja nyt ja tulevaisuudessa? Katsauksessa muuttoliikettä tarkastellaan paitsi muuttojen määrien ja suuntien näkökulmasta myös muuttoliikkeen rakenteen, eli muuttajien demografisten ja sosioekonomisten ominaisuuksia kautta. Lähteenä tarkastelussa on käytetty Tilastokeskuksen muuttoliiketilastoja ja maksullista muuttaneiden taustatiedot tietokantaa, jossa kertoo muun muassa muuttajien pääasiallisen toiminnan, työnantajasektorin ja tulot.

Etelä-Savon muuttoliikkeen määrällinen tarkastelu kertoo vääjäämättä alueen väestökehityksen olevan laskevaa. Maakunnan muuttotappiot ovat pysytelleet viime vuosikymmenet ajoittaisista valonpilkahduksista huolimatta pakkasen puolella. Kokonaisnettomuutto oli plusmerkkinen viimeksi vuonna 1992 (+196). Toisaalta aivan viimeisimpinä vuosina muuttotappioiden määrät ovat pienentyneet ja vuonna 2014 päästiin jo hyvin lähelle kasvua (-4). Taustalla on maakunnassa jatkunut positiivinen nettosiirtolaisuus sekä maassamuuton kautta tapahtuneen muuttotappion pienentyminen viime vuosien aikana. Etelä-Savon kuntien välisistä tulo- ja lähtömuutoista noin neljännes tapahtuu maakunnan sisällä ja noin kolme neljäsosaa yli maakuntarajojen. Väkeä maakunnasta on menetetty erityisesti Uudellemaalle, Pohjois-Savoon ja Keski-Suomeen. Toisaalta näistä maakunnista myös muutetaan Etelä-Savoon paljon.

Etelä-Savosta poismuuttajina ovat yleisimmin olleet nuoret peruskoulunsa päättäneet ja jatko-opintoihin suuntaavat. Vaikka nuorten ikäluokkien muutot ovat huomattavia muissakin maakunnissa, on Etelä-Savossa esimerkiksi 15–24 –vuotiaiden muuttoalttius muuhun maahan verrattuna Kainuun jälkeen maan suurinta. 35 vuotta täyttäneet ja tätä vanhemmat ikäluokat muuttavat taas vähemmän, eikä niissä synny maakunnassa enää muuttotappiota. Etelä-Savo siis menettää vuosittain suuren osan maakunnan nuorista ikäluokista mutta saa nettomuuttovoittoa kaikista ikäluokista 35 vuotta täyttäneistä ylöspäin. Taloudellisesta näkökulmasta asetelma on periaatteessa maakunnalle optimaalinen, sillä vanhempien ikäluokkien edustajat ovat todennäköisesti useammin työllisiä ja tuovat alueelle näin myös enemmän verotuloja kuin nuoremmat, opiskeluvaiheessa vielä olevat. Toisaalta nuorten poismuuttajien paluumuutto maakuntaan esimerkiksi valmistumisen jälkeen on epävarmaa, varsinkaan elleivät työmarkkinat alueella vedä.

Jokaisen kunnan kannalta ihannemuuttajia ovat työlliset, aktiivi-ikäiset, koulutetut ja hyvätuloiset muuttajat. Katsauksen tilastoaineiston valossa, sekä korkean- ja keskiasteen koulutetuista syntyy maakunnassa enemmän muuttotappioita kuin voittoa. Pääasiallisen toiminnan mukaan tarkasteluna suurimmat nettomuuttotappiot ovat viime vuosina syntyneet Etelä-Savossa nimenomaan työllisissä. Ainoastaan muutama Etelä-Savon kunta on saanut viimeisimpien vuosien aikana muuttovoittoa työllisistä. Pääasiallisen toiminnan mukaan tarkasteluna Etelä-Savossa on syntynyt muuttovoittoa lähinnä eläkeläismuuttajista. Vuosien 2010–2012 aikana eläkeläisistä saatiin Etelä-Savossa muuttovoittoa noin parin sadan henkilön verran. Määrä ei sinänsä vaikuta suurelta, mutta kiinnostavaksi sen tekee esimerkiksi se, että valtakunnallisesti vertailtuna Etelä-Savon eläkeläisten tulo- ja lähtömuuttajien prosenttiosuudet kaikista muuttajista ovat maan korkeimmat.

Muuttajien tulojen suhteen on tilastoissa havaittavissa jotain positiivisia signaaleja. Ensinnäkin tulo- ja lähtömuuttajien tulorakenne poikkeaa toisistaan niin, että kaikkein pienituloisimpia ja täysin tulottomia on lähtömuuttajissa tulomuuttajia enemmän, ja suurituloisia taas enemmän tulomuuttajissa kuin lähtömuuttajissa. Kaiken kaikkiaan maakunnan muutoista (sekä lähtö-että tulo), suurin osa tehdään pienituloisten tuloluokissa. Suurin nettomuuttotappio maakunnassa syntyi vuosina 2010-2012 euromääräisesti 2-9000 vuodessa ansaitsevissa -955 sekä 9000-22000 vuodessa ansaitsevissa (-621). Tappiot selittyvät mitä ilmeisimmin lähtömuuttajien nuorella ikäprofiililla.   Muuttajien määrälliset osuudet ovat sekä lähtö- että tulomuuttajien osalta pienemmät, mitä korkeampaa tuloluokkaa tarkastellaan. Vaikka volyymit ovat toista luokkaa pienituloisten muuttomääriin verrattuna, syntyy suurimmissa tuloluokissa maakunnassa muuttovoittoa 22 000 euroa vuodessa ansaitsevista ylöspäin. 

Toiseksi, tulomuuttajien keskimääräiset tulot ovat Etelä-Savossa lähtömuuttajien keskimääräisiä tuloja paremmat. Vain kahdessa Etelä-Savon kunnassa tulomuuttajien keskimääräiset tulot olivat lähtömuuttajien keskimääräisiä tuloja pienemmät. Kunnat toisin sanoen näyttävät vetävän keskimäärin paremmin ansaitsevia kuin niistä muuttaa pois. Tulorakenteen ja keskimääräisten tulojen ohelle myös alueen tulo- ja lähtömuuttajien tulokertymää voidaan käyttää muuttojen laadullisen tarkastelun välineenä. Etelä-Savossa lähtömuuttajien tulokertymä vuonna 2012 oli 4,15 miljoonaa euroa tulomuuttajien tulokertymää suurempi. Eroa selittää erityisesti se, että tulomuuttajia oli vuonna 2012 noin 600 henkilöä vähemmän kuin maakunnasta lähtijöitä. Kunnittain tarkasteluna tulokertymä vaihtelee kunnittain Etelä-Savossa suuresti. Kuntataloudellisesta näkökulmasta katsottuna optimaalisin tilanne tulokertymän suhteen on silloin, kun tulomuuttajat tuovat alueelle suuremmat tulot kuin lähtömuuttajat vievät. Vuonna 2012 tällaiseen plusmerkkiseen tulo- ja lähtömuuttajien erotukseen päätyi Etelä-Savon kunnista noin puolet (Sulkava, Puumala, Hirvensalmi, Kangasniemi, Joroinen, Mäntyharju).

Tulevaisuuden muuttovirtojen rakenteet ja suuntautuminen riippuvat muun muassa taloustilanteen ja työmarkkinoiden kehittymisestä. Kiinnostavaa on nähdä, miten eläkeläisten, eritysesti ns. suurten ikäluokkien, vuosina 1945–1949 syntyneiden muuttoliike lähivuosina kehittyy. Kuluvaa vuotta 2015 voidaan pitää vuotena, jolloin viimeisetkin suuresta ikäluokasta eläköityvät. Kasvaako eläkeläisten nettomuuttovoitto entisestään vain tasoittuuko määrä vähitellen? Kiinnostavaa on niin ikään myös maahanmuuton kehitys. Etelä-Savossa nettosiirtolaisuus on ollut viimeisen parikymmentä vuotta ainoa väestökehityksen osa-alue, jossa kehitys ei ole ollut miinusmerkkistä. Nousujohteisuudesta huolimatta määrät ovat kuitenkin olleet melko maltillisia ja siirtolaisuuden nettomuuttovoitto pysytellyt noin 200-300 henkilön verran plussalla. Euroopan pakolaisuuskriisiin pitkittyessä erityisesti pakolaisten määrän kehityksessä tullee tapahtumaan liikettä, joka näkyy tulevina vuosina niin koko maan kuin Etelä-Savonkin muuttoliikeluvuissa. Katsauksen viimeiseen lukuun on koottu eri lähteistä muuttoliikkeeseen liittyviä poimintoja: heikkoja signaaleja ja trendejä, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisia kehityssuuntia myös Etelä-Savon muuttoliikkeellä voi tulevaisuudessa olla.

Trendikatsauksen lisäksi alla on myös laajempi diapaketti saatavilla olevista muuttoliiketiedoista:

Trendikatsaus
Muuttoliikkeen määrän ja rakenteen tarkastelu

Lisätiedot: Anne Kokkonen, anne.kokkonen(at)esavo.fi, 044 770 0512 ja Hanna Kautiainen, hanna.kautiainen(at)esavo.fi, 044 770 0519

Maakuntaliitto tiedottaa

Tiedotteet 2017

Tiedotteet 2016

Tiedotteet 2015

Tiedotteet 2014

Tiedotteet 2013

Tiedotteet 2012

Tiedotteet 2011

Tiedotteet 2010

Etelä-Savon muuttoliikekatsaus valmistunut

22.09.2015

Etelä-Savon maakuntaliiton Tulevaisuusloikka –hanke (ESR) on laatinut maakunnan muuttoliikkeestä tiiviin tietopaketin, jossa tarkastellaan Etelä-Savon muuttoliikkeen määriä ja rakennetta sekä muuttoliikkeen tulevaisuuden kehityskulkuja, heikkoja signaaleja ja trendejä. Tarkastelussa luodaan yleiskuva Etelä-Savon muuttoliikkeeseen ja pyritään tilastojen valossa vastaamaan erityisesti kysymykseen, kuka ja millainen on Etelä-Savon muuttaja nyt ja tulevaisuudessa? Katsauksessa muuttoliikettä tarkastellaan paitsi muuttojen määrien ja suuntien näkökulmasta myös muuttoliikkeen rakenteen, eli muuttajien demografisten ja sosioekonomisten ominaisuuksia kautta. Lähteenä tarkastelussa on käytetty Tilastokeskuksen muuttoliiketilastoja ja maksullista muuttaneiden taustatiedot tietokantaa, jossa kertoo muun muassa muuttajien pääasiallisen toiminnan, työnantajasektorin ja tulot.

Etelä-Savon muuttoliikkeen määrällinen tarkastelu kertoo vääjäämättä alueen väestökehityksen olevan laskevaa. Maakunnan muuttotappiot ovat pysytelleet viime vuosikymmenet ajoittaisista valonpilkahduksista huolimatta pakkasen puolella. Kokonaisnettomuutto oli plusmerkkinen viimeksi vuonna 1992 (+196). Toisaalta aivan viimeisimpinä vuosina muuttotappioiden määrät ovat pienentyneet ja vuonna 2014 päästiin jo hyvin lähelle kasvua (-4). Taustalla on maakunnassa jatkunut positiivinen nettosiirtolaisuus sekä maassamuuton kautta tapahtuneen muuttotappion pienentyminen viime vuosien aikana. Etelä-Savon kuntien välisistä tulo- ja lähtömuutoista noin neljännes tapahtuu maakunnan sisällä ja noin kolme neljäsosaa yli maakuntarajojen. Väkeä maakunnasta on menetetty erityisesti Uudellemaalle, Pohjois-Savoon ja Keski-Suomeen. Toisaalta näistä maakunnista myös muutetaan Etelä-Savoon paljon.

Etelä-Savosta poismuuttajina ovat yleisimmin olleet nuoret peruskoulunsa päättäneet ja jatko-opintoihin suuntaavat. Vaikka nuorten ikäluokkien muutot ovat huomattavia muissakin maakunnissa, on Etelä-Savossa esimerkiksi 15–24 –vuotiaiden muuttoalttius muuhun maahan verrattuna Kainuun jälkeen maan suurinta. 35 vuotta täyttäneet ja tätä vanhemmat ikäluokat muuttavat taas vähemmän, eikä niissä synny maakunnassa enää muuttotappiota. Etelä-Savo siis menettää vuosittain suuren osan maakunnan nuorista ikäluokista mutta saa nettomuuttovoittoa kaikista ikäluokista 35 vuotta täyttäneistä ylöspäin. Taloudellisesta näkökulmasta asetelma on periaatteessa maakunnalle optimaalinen, sillä vanhempien ikäluokkien edustajat ovat todennäköisesti useammin työllisiä ja tuovat alueelle näin myös enemmän verotuloja kuin nuoremmat, opiskeluvaiheessa vielä olevat. Toisaalta nuorten poismuuttajien paluumuutto maakuntaan esimerkiksi valmistumisen jälkeen on epävarmaa, varsinkaan elleivät työmarkkinat alueella vedä.

Jokaisen kunnan kannalta ihannemuuttajia ovat työlliset, aktiivi-ikäiset, koulutetut ja hyvätuloiset muuttajat. Katsauksen tilastoaineiston valossa, sekä korkean- ja keskiasteen koulutetuista syntyy maakunnassa enemmän muuttotappioita kuin voittoa. Pääasiallisen toiminnan mukaan tarkasteluna suurimmat nettomuuttotappiot ovat viime vuosina syntyneet Etelä-Savossa nimenomaan työllisissä. Ainoastaan muutama Etelä-Savon kunta on saanut viimeisimpien vuosien aikana muuttovoittoa työllisistä. Pääasiallisen toiminnan mukaan tarkasteluna Etelä-Savossa on syntynyt muuttovoittoa lähinnä eläkeläismuuttajista. Vuosien 2010–2012 aikana eläkeläisistä saatiin Etelä-Savossa muuttovoittoa noin parin sadan henkilön verran. Määrä ei sinänsä vaikuta suurelta, mutta kiinnostavaksi sen tekee esimerkiksi se, että valtakunnallisesti vertailtuna Etelä-Savon eläkeläisten tulo- ja lähtömuuttajien prosenttiosuudet kaikista muuttajista ovat maan korkeimmat.

Muuttajien tulojen suhteen on tilastoissa havaittavissa jotain positiivisia signaaleja. Ensinnäkin tulo- ja lähtömuuttajien tulorakenne poikkeaa toisistaan niin, että kaikkein pienituloisimpia ja täysin tulottomia on lähtömuuttajissa tulomuuttajia enemmän, ja suurituloisia taas enemmän tulomuuttajissa kuin lähtömuuttajissa. Kaiken kaikkiaan maakunnan muutoista (sekä lähtö-että tulo), suurin osa tehdään pienituloisten tuloluokissa. Suurin nettomuuttotappio maakunnassa syntyi vuosina 2010-2012 euromääräisesti 2-9000 vuodessa ansaitsevissa -955 sekä 9000-22000 vuodessa ansaitsevissa (-621). Tappiot selittyvät mitä ilmeisimmin lähtömuuttajien nuorella ikäprofiililla.   Muuttajien määrälliset osuudet ovat sekä lähtö- että tulomuuttajien osalta pienemmät, mitä korkeampaa tuloluokkaa tarkastellaan. Vaikka volyymit ovat toista luokkaa pienituloisten muuttomääriin verrattuna, syntyy suurimmissa tuloluokissa maakunnassa muuttovoittoa 22 000 euroa vuodessa ansaitsevista ylöspäin. 

Toiseksi, tulomuuttajien keskimääräiset tulot ovat Etelä-Savossa lähtömuuttajien keskimääräisiä tuloja paremmat. Vain kahdessa Etelä-Savon kunnassa tulomuuttajien keskimääräiset tulot olivat lähtömuuttajien keskimääräisiä tuloja pienemmät. Kunnat toisin sanoen näyttävät vetävän keskimäärin paremmin ansaitsevia kuin niistä muuttaa pois. Tulorakenteen ja keskimääräisten tulojen ohelle myös alueen tulo- ja lähtömuuttajien tulokertymää voidaan käyttää muuttojen laadullisen tarkastelun välineenä. Etelä-Savossa lähtömuuttajien tulokertymä vuonna 2012 oli 4,15 miljoonaa euroa tulomuuttajien tulokertymää suurempi. Eroa selittää erityisesti se, että tulomuuttajia oli vuonna 2012 noin 600 henkilöä vähemmän kuin maakunnasta lähtijöitä. Kunnittain tarkasteluna tulokertymä vaihtelee kunnittain Etelä-Savossa suuresti. Kuntataloudellisesta näkökulmasta katsottuna optimaalisin tilanne tulokertymän suhteen on silloin, kun tulomuuttajat tuovat alueelle suuremmat tulot kuin lähtömuuttajat vievät. Vuonna 2012 tällaiseen plusmerkkiseen tulo- ja lähtömuuttajien erotukseen päätyi Etelä-Savon kunnista noin puolet (Sulkava, Puumala, Hirvensalmi, Kangasniemi, Joroinen, Mäntyharju).

Tulevaisuuden muuttovirtojen rakenteet ja suuntautuminen riippuvat muun muassa taloustilanteen ja työmarkkinoiden kehittymisestä. Kiinnostavaa on nähdä, miten eläkeläisten, eritysesti ns. suurten ikäluokkien, vuosina 1945–1949 syntyneiden muuttoliike lähivuosina kehittyy. Kuluvaa vuotta 2015 voidaan pitää vuotena, jolloin viimeisetkin suuresta ikäluokasta eläköityvät. Kasvaako eläkeläisten nettomuuttovoitto entisestään vain tasoittuuko määrä vähitellen? Kiinnostavaa on niin ikään myös maahanmuuton kehitys. Etelä-Savossa nettosiirtolaisuus on ollut viimeisen parikymmentä vuotta ainoa väestökehityksen osa-alue, jossa kehitys ei ole ollut miinusmerkkistä. Nousujohteisuudesta huolimatta määrät ovat kuitenkin olleet melko maltillisia ja siirtolaisuuden nettomuuttovoitto pysytellyt noin 200-300 henkilön verran plussalla. Euroopan pakolaisuuskriisiin pitkittyessä erityisesti pakolaisten määrän kehityksessä tullee tapahtumaan liikettä, joka näkyy tulevina vuosina niin koko maan kuin Etelä-Savonkin muuttoliikeluvuissa. Katsauksen viimeiseen lukuun on koottu eri lähteistä muuttoliikkeeseen liittyviä poimintoja: heikkoja signaaleja ja trendejä, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisia kehityssuuntia myös Etelä-Savon muuttoliikkeellä voi tulevaisuudessa olla.

Trendikatsauksen lisäksi alla on myös laajempi diapaketti saatavilla olevista muuttoliiketiedoista:

Trendikatsaus
Muuttoliikkeen määrän ja rakenteen tarkastelu

Lisätiedot: Anne Kokkonen, anne.kokkonen(at)esavo.fi, 044 770 0512 ja Hanna Kautiainen, hanna.kautiainen(at)esavo.fi, 044 770 0519

Maakuntaliitto tiedottaa

Tiedotteet 2017

Tiedotteet 2016

Tiedotteet 2015

Tiedotteet 2014

Tiedotteet 2013

Tiedotteet 2012

Tiedotteet 2011

Tiedotteet 2010