Kuhankeittäjä

Etelä-Savon maakuntalintu on kuhankeittäjä (Oriolus oriolus).

Kuhankeittäjä koiras on lähes kauttaaltaan keltainen, siivet ja pyrstö sekä ohjas ovat tummat, ja nokka punainen. Naaras on vihertävä, selkäpuolelta harmaanruskea, alta tummajuovainen.

Rauhoitettu kuhankeittäjä viihtyy lehtimetsissä, erityisesti vanhoissa kaskikoivikoissa ja lepikoissa, yleensä vesistöjen lähellä. Se on hyönteissyöjä, jolle kelpaavat myös marjat ja hedelmät.

Kuhankeittäjä on hyvä laulaja. Sen kirkas viheltävä säe kuuluu kauaksi. Viheltelyä on helppo matkia ja siten houkutella lintu lähelle tutkimaan ääntelijää. Muuten lintua on varsin vaikea havaita.

Kuhankeittäjänaaras munii kerralla neljä munaa, joita molemmat puolisot hautovat noin kaksi viikkoa. Poikaset viipyvät pesässä toiset kaksi viikkoa. Taitavasti punottu pesä riippuu korkealla puussa.

Kuhankeittäjä on noin 23 – 24 cm pitkä ja painaa 68 – 78 grammaa.

Kirkasvärinen kuhankeittäjä elää rantojen lehtimetsissä

Kirkkaanvärinen kuhankeittäjä on Kaakkois-Suomessa viihtyvä lintulaji. Sen elinaluetta ovat valoisat koivikot ja vesistöjen lähellä sijaitsevat lehtimetsät. Suomessa linnulle sopivia elinympäristöjä on Kaakkois-Suomen lisäksi Järvi-Suomessa ja Hämeessä. Kuhankeittäjiä nähdään tämän ydinalueen ulkopuolellakin, mutta varsin niukasti. Suomessa pesii arviolta parituhatta lintuparia.

Muissa pohjoismaissa kuhankeittäjää on eteläisessä Ruotsissa parikymmentä paria ja Tanskassa parisataa paria. Norjassa kuhankeittäjiä ei ole lainkaan. Sen sijaan Manner-Euroopassa lintu on tavallinen lehtimetsien asukas.

Punottu pesä riippuu puun latvuksessa

Pesänsä kuhankeittäjä punoo taitavasti riippumaan korkealle leppään tai koivuun, joskus myös havupuuhun. Pesän se rakentaa heinänkorsista, tuohenhilseestä ja seiteistä. Pesä on hankala löytää, mutta vaikeaa on värikkään linnunkin havaitseminen. Se viihtyy lehtipuiden latvuksissa.

Kuhankeittäjän lento on aaltoileva. Tyypillistä sille ovat nopeat väliräpyttelyt.

Rauhoitettu lintu talvehtii Itä-Afrikassa

Elokuussa kuhankeittäjät muuttavat talveksi trooppiseen Itä-Afrikkaan. Takaisin Pohjolaan linnut palaavat keväällä sangen myöhään, vasta touko – kesäkuussa. Valoisien rantametsien väheneminen uhkaa rauhoitetun kuhankeittäjän eloa.

Lähde: Koko Perheen suuri lintukirja. Kirjalito 1987.
Kuva: Jari Peltomäki, Finnature Oy