Lumme

Etelä-Savon maakuntakukka on lumme, tarkemmin sanottuna pohjanlumme (Nymphaea alba subsp. candida)

Pohjanlumme on suurimmassa osassa Suomea varsin yleinen kasvikaunotar. Vasta napapiirillä se nopeasti harvinaistuu, ja Lapin pohjoisosasta se puuttuu jokseenkin kokonaan.

Lumme on monivuotinen vesikasvi, joka kukkii näyttävästi valkoisin – ja joskus harvoin myös punaisin kukin – kesäkuulta elokuulle. Tämä kookas- ja kelluvalehtinen kasvi koristaa kaikenlaisia järviä ja hitaasti virtaavia jokia, mutta vain harvoin merenrantoja. Parhaiten se viihtyy suojaisessa ja pehmeäpohjaisessa makeassa vesistössä.

Itäinen ja kaakkoinen isolumme (subsp. alba) on selvästi pienikukkaisempaa lummetta harvinaisempi. Aiemmin sitä pidettiin omana lummelajinaan, nykyisin se luetaan samaan lajiin pohjanlumpeen kanssa.

Pohjanlumpeen punakukkaiset muodot ovat rauhoitettuja.

Valkeita terälehtiä lähes parikymmentä

Lumpeen varsi on vankka juurakko. Lehdet nousevat suoraan juurakosta, ja ne ovat pitkä- ja liereäruotisia. Kelluslehtien lapa on paksuhko (10  – 25 cm), soikeanpyöreä, päältä vihreä, alta violetinsävyinen. Lehtisuonet yhtyvät lehden laidassa. Uposlehdet ovat ohuita, pitkänpyöreitä ja sileitä.

Lumpeen kukat puhkeavat suoraan juurakosta nousevan pitkän perän päässä yksittäin. Kukat ovat maljamaisia, 5  – 12 senttiä leveitä. Vihreitä verholehtiä on neljä, valkoisia ylöskaartuvia terälehtiä 15 – 18.

Hedelmä kypsyy upoksissa

Kukat sulkeutuvat yöksi ja sadesäällä, toisin kuin esimerkiksi ulpukoiden kukat, jotka pysyvät avoimina aina kerran auettuaan. Kukkimisen loppuvaiheessa kukkaperä kiertyy löyhälle kierteelle ja vetää kukan upoksiin: runsassiemeniset ja kotamaiset hedelmät kypsyvätkin upoksissa.

Lähde Piirainen Mikko, Piirainen Pirkko ja Vaino Hannele: Kotimaan luonnonkasvit. WSOY, 1999.