Muikku

Etelä-Savon maakuntakala on muikku (Coregonus Albula).

Muikku on hopeakylkinen, vaaleavatsainen ja tummaselkäinen lohen sukuinen pikkukala. Pienestä siiasta muikun erottaa siitä, että muikku on väkäleukainen: sen alaleuka on pidempi kuin yläleuka, siialla leuat louskuttavat päinvastaisesti.

Suomessa muikkuja uiskentelee useimmissa keskikokoisissa ja suurissa, syvähköissä järvissä. Sen sijaan Itämeressä muikkua on vain lahtien perukoissa, sillä se sietää varsin huonosti suolavettä.

Muikun koko vaihtelee melkoisesti. Yleisimmin kalat ovat 10 – 20 sentin pituisia. Pienten järvien muikut ja istutetut kannat saattavat kasvaa kuitenkin jopa 25 – 30 senttisiksi. Laatokasta tosin on saalistettu jopa lähes puolimetrisiä ja yli kilon painoisia muikkuja.

Muikku on Suomen sisävesien merkittävimpiä ja monipuolisimpia talouskaloja. Se maistuu yhtä hyvin kalakukkona kuin paistettuna pannulta, voinokareen kera rantakalakattilasta ja kotimaisena herkkuna suoraan säilykepurkista. Muikun mäti kruunaa juhlapöydän.

Kutuaika syksyllä

Valtaosa Suomen muikkukannoista kutee syksyllä. Veden on kylmettävä vähintään 5 – 7 asteiseksi, ennen kuin kutu voi alkaa. Tämä tarkoittaa yleensä loka – marraskuuta, mutta joissain vesissä kutu siirtyy jopa vuoden vaihteen tienoille.

Sukukypsyyden muikut saavuttavat toisena syksynä. Tuolloin ne kutevat syvänteitä ympäröivillä matalilla rinteillä ja matalikoilla. Mätijyvät ovat pieniä ja oranssinvärisiä. Yksi naaras laskee 2000 – 4000 mätipallukkaa. Naaraan painosta mätiä on peräti 20 – 30 prosenttia, mikä on selvästi enemmän kuin muilla suomalaisilla sisävesikaloilla. − Poikaset kuoriutuvat huhti – toukokuussa.

Muikku herkuttelee vesikirpuilla ja hankajalkaisilla

Muikun tärkeintä ravintoa ovat vesikirput ja hankajalkaiset. Vuorokautinen valon voimakkuus säätelee näiden planktonin pienten äyriäisten liikkumista veden pinnan ja pohjakerrosten välillä, ja muikut seurailevat parvina ravintoeläintensä liikkeitä.

Kesäöinä muikkuja voidaankin pyydystää pintanuotalla, kun ne seuraavat planktonin nousua pintavesiin hämärän laskeutuessa. Pintavesien lämmetessä kesän puolivälissä muikut siirtyvät syvempiin vesiin.

Nuotan lisäksi muikkua pyydetään verkoilla ja myös troolilla.
 


Saalismäärät vaihtelevat suuresti

Vaikka muidenkin kalalajien saalismäärät vaihtelevat vuodesta toiseen, muikulla vaihtelut ovat usein varsin jyrkkiä ja kalastajien hyvin tuntemia. Kaikesta huolimatta muikku on Suomen sisävesin merkittävimpiä ja monipuolisimpia talouskaloja.

Lähde Koli, Lauri: Suomen kalat. WSOY, 1990.