Kun ympäristö ei ole valmiiksi rakennettu, saa luovuus enemmän tilaa – myös aikuisessa.

Yhteinen melontaharrastus sai pitkään Helsingin Vuosaaressa asuneet Eija ja Kari Saarelaisen muuttamaan Enonkoskelle, vesistön keskelle. Melontaharrastus ei ole jäänyt, vaikka perhe on ehtinyt maalla kasvaa kahdella lapsella.
- Vuosaari alkoi muuttua, meri täyttyä ihmisistä, satamaa rakennettiin, tuli kaikenlaisia lieveilmiöitä. Nämä asiat saivat Saarelaisen perheen muuttamaan Etelä-Savoon puhtaiden vesien äärelle.

Enonkoski oli pariskunnalle tuttua yhteisiltä melontaretkiltä. Koloveden puhdas luonto teki vaikutuksen pariskuntaan, jonka häämatkakin suuntautui aikanaan Enonkosken maisemiin.
- Tuli tunne, että haluamme jonnekin, missä on tilaa olla. Perhe oli siinä vaiheessa kasvamassa. Halusimme pois kiireestä ja ihmisten paljoudesta toisenlaiseen elämänrytmiin,
Kari Saarelainen kertoo.

Muutosta tuli totta vuonna 2004, ja oma koti valmistui Saimaan rannalle seuraavana vuonna. Kari on päivätyössä Etelä-Savon pelastuslaitoksella Savonlinnassa, Eija tekee töitä kotoa.
- Hetkeäkään emme ole katuneet, sillä olemme saaneet juuri sitä, mitä lähdimme hakemaan. Täällä tuntuu kesäkin pidemmältä ja tähdet erottuvat taivaalta selvemmin, Eija nauraa.

Lapsiperheen arki sujuu Enonkoskella siinä missä isommissakin paikoissa. Peruspalvelut ovat lähellä, ja yhteydenpito muualla asuviin ystäviin sujuu myös netin kautta tai puhelimella.

Saarelaisen perheen viidestä lapsesta kolme on alle 10-vuotiaita, joten arki on täynnä touhua. Yhteisille melontareissuille pariskunta pääsee toistaiseksi harvemmin, mutta yhdessä perhe tutustuu lähiluontoon ahkerasti.
- Lapsetkin oppivat, että kaiken ei tarvitse olla valmista, kivat jutut löytyvät etsimällä. Kun ympäristö ei ole valmiiksi rakennettu, saa lapsen – ja miksei aikuisenkin – luovuus enemmän tilaa, Saarelaiset tuumaavat.